Kuulumisia teatterimatkoiltamme

Teatteriretki Tampereen Teatterin musikaaliin Les Misérables 12.10.2013

Victor Hugon romaaniin pohjautuva tarina sijoittuu 1800-luvun Ranskaan. Entinen vanki Jean Valjean kantaa elinikänsä poltinmerkkiään vankina, varsinkin kun poliisi Javert on koko ajan häntä vainoamassa. Tehdastyöntekijänä työskennelleen Fantinen kohtalo riipaisee. Onneksi hänen Cosette -tyttärensä pääsee jo vaurastuneen Valjeanin huostaan. Esitys sisältää rakkautta, toivoa, epätoivoa, surua ja ripauksen huumoriakin.

Matkamme Tampereelle alkoi kauniina ruskantäyteisenä lokakuun lauantaina. Iloinen joukko suuntasi kohti Tamperetta, liittyäkseen miljoonien muiden Les Misérables -musikaalista lumoutuneiden katsojien joukkoon ympäri maailman. Paikkojen saaminen tällä hetkellä Tampereelle olisi jo haastavaa, mutta onneksi olimme tehneet varauksemme jo yli puoli vuotta aikaisemmin. Meillä oli suhteellisen hyvät paikat. Tosin ensimmäisen rivin parvekepaikat eivät olleetkaan parhaimpia, vaikka niin ennakkoon oletimme.

Tampereen Teatteri tarjosi meille musiikillisesti ihastuttavan ja roolisuorituksiltaan koskettavan elämyksen. Pääroolin esittäjä Tero Harjunniemi osasi äänellään luoda ääripäinä päättäväisen nuoren, vahvan ja vihaisen Valjeanin ja toisaalta koskettavan ja herkästi tunnelmoivan vanhennen miehen. Poliisin roolissa Sören Lillkung oli aivan mahtava, kuten Tomi Metsäketokin Mariuksena.

Ele Millistfer esitti Fantinen roolin, joka oli liikuttava ja surullinen. Näimme myös Ritva Jalosen rehevänä ja hupaisana majatalon emäntänä ja huijarina, jonka puolison Thénardierin roolissa oli moni-ilmeinen Ville Majamaa. Erityisesti naisroolien vetäjät nuoret näyttelijät ja laulajat Sarah Nedergård (Cosette) ja Pia Piltz (Éponie) lumosivat äänillään. Monet meistä ihastuivat komeaääniseen kapinallisjoukon johtajaan, jota esitti Lauri Liiv. Kaikki esittäjät jäivät mieleen elävinä ja hyvin roolinsa sisäistäneinä.

Myös lavastukseltaan ja puvustukseltaan esitys oli huippuluokkaa. Asut olivat ihailtavan viimeisteltyjä ja mahdollistivat eläytymisen aikaa, josta meillä nykyihmisillä ei ole aavistustakaan. Sijaintimme parvella antoi meille hienon näkymän myös teatterin laidoille rakennettuun toimintaan, joka oli upeasti suunniteltu osa esitystä.

Paluumatka meni nopeasti ja ajatukset pyörivät nähdyssä ja koetussa. Luonto salli meidän vielä nähdä kauniin värileikkinsä auringon laskiessa taivaalla, jonka väritys vaihtui matkan aikana sinertävän lilanpunaisesta vahvan oranssiin liekkimereen. Pieni Rauma tuntui entistä rauhallisemmalta, kotoisammalta ja tutun turvalliselta, kun oli saanut hetken elää mukana 1800-luvun monikerroksisessa ja kuohuvassa Ranskassa. Saimme mukaamme elämyksen, joka soi sisällämme vielä kauan.

Kiitos kaikille mukana olleille! Suosittelemme!

Etsi